No niin, nytten kun Venäjän jäisenraikkaat aamusuihkut, mielenterveyttä hivelevä mokkula ja mielenkiintoinen kurssitarjonta ovat vain muistoja menneisyydessä voimme jälleen tarjota laadukasta luettavaa ahkerille lukijoillemme, joita olemme viime aikoina laiminlyöneet hitaasti päivittyvällä blogillamme. Seuraava tarina on jonkinlaisessa ajallisessa järjestyksessä, mutta tarkemmat yksityiskohdat ja päivämäärät ovat vaipuneet historian hämäriin laiskoista histororijoitsista johtuen.
Eräänä kauniina sunnantai päivänä mielenkiintoinen naapurimme Kostia piti muiden saksalaisten kanssa hyvin vodka-rikkaat juhlat, joiden perimmäinen tarkoitus ei vielä tähän päivään mennessäkään ole ainakaan miulle täysin selvinnyt. Yhtenä syynä voimme pitää hänen lomaansa Saksassa, mutta se miten ranskalaisen naapurimme Eemilin kruunaus suureksi päälliköksi kuului tähän tilaisuuteen on hyvin hämärä. Myönnettäköön että Kostian tilalle saimme Emilian tyttöystävän, joka oli mielestäni hyvin huono vaihto, sillä nytten meillä ei ollut ketään siivoamassa huoneistoamme lattiasta kattoon. Onneksi tätä epätoivon vaihetta kesti vain viikon verran.
Ainiin, tähän väliin voisin mainita, että mikäli joku pitää laumallista pieniä lapsia äänekkäinä, suosittelen kokeilemaan viittä ranskalaista samassa huoneessa. Tavallisesta keskustelusta lähtevää melun määrää ei voi sanoin kuvata.
Jääkaappimme vaihdettiin jossain välissä lähes uutuutta hohkavaan toimivaan vastineeseen, josta voimme olla vain ylpeitä. Joskin käynti kolmanessa kerroksessa oli tästäkin huolimatta masentava, sillä vaikka sikäläisillä oli uudet jääkaapit, heille oltiin tuomassa vielä uusia.
Mikäli menet IMOP:iin pidä huolta että päädyt toiseen tai kolmanteen kerrokseen. Mikäli tämä ei ole mahdollista välttele kuitenkin viidettä kuin ruttoa. Et halua sinne.
Koko tämän ajan meillä oli myös ohjelmaamme kuuluvia kursseja, mutta niistä en viitsisi hirveästi paljastaa. Pitäähän tulevillekin kävijöille jättää joitain yllätyksiä etteivät täysin tylsistyisi.
Vierailimme myös joissain museoissa, kuten Leningradin piiritysmuseossa, jossa vietimme hyvin mielenkiitoisen sunnuntain Marja-Leenan kanssa. Erikoinen paikka, jossa suosittelen vierailemaan, enkä pelkästään sen takia että siellä oli myös SS-divisioona Totenkopfin täydellinen univormu. Itse käväisin lisäksi Eremitaasissa Nooran kanssa. Paikka oli kieltämättä aika tilava, eikä muutamassa tunnissa kerinnyt paljoakaan näkemään. Museoissa vieraillessa venäläinen opiskelijakortti on hyvin hyödyllinen, sillä sen avulla hinta tuppaa tippumaan aika reippaasti.
Tässä on nytten listattu varmaan kaikki tärkeimmät tapahtumat, jotka ovat tapahtuneet edellisen tekstin jälkeen. Joitain asioita voi puuttua ja kaikkea ei kerrota, mutta mikäli jotain vielä palailee mieleen sen syvistä syövereistä, niin pistelen lisää tekstiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti