Asioita pakettiin

No niin, nytten kun Venäjän jäisenraikkaat aamusuihkut, mielenterveyttä hivelevä mokkula ja mielenkiintoinen kurssitarjonta ovat vain muistoja menneisyydessä voimme jälleen tarjota laadukasta luettavaa ahkerille lukijoillemme, joita olemme viime aikoina laiminlyöneet hitaasti päivittyvällä blogillamme. Seuraava tarina on jonkinlaisessa ajallisessa järjestyksessä, mutta tarkemmat yksityiskohdat ja päivämäärät ovat vaipuneet historian hämäriin laiskoista histororijoitsista johtuen.

Eräänä kauniina sunnantai päivänä mielenkiintoinen naapurimme Kostia piti muiden saksalaisten kanssa hyvin vodka-rikkaat juhlat, joiden perimmäinen tarkoitus ei vielä tähän päivään mennessäkään ole ainakaan miulle täysin selvinnyt. Yhtenä syynä voimme pitää hänen lomaansa Saksassa, mutta se miten ranskalaisen naapurimme Eemilin kruunaus suureksi päälliköksi kuului tähän tilaisuuteen on hyvin hämärä. Myönnettäköön että Kostian tilalle saimme Emilian tyttöystävän, joka oli mielestäni hyvin huono vaihto, sillä nytten meillä ei ollut ketään siivoamassa huoneistoamme lattiasta kattoon. Onneksi tätä epätoivon vaihetta kesti vain viikon verran.

Ainiin, tähän väliin voisin mainita, että mikäli joku pitää laumallista pieniä lapsia äänekkäinä, suosittelen kokeilemaan viittä ranskalaista samassa huoneessa. Tavallisesta keskustelusta lähtevää melun määrää ei voi sanoin kuvata.

Jääkaappimme vaihdettiin jossain välissä lähes uutuutta hohkavaan toimivaan vastineeseen, josta voimme olla vain ylpeitä. Joskin käynti kolmanessa kerroksessa oli tästäkin huolimatta masentava, sillä vaikka sikäläisillä oli uudet jääkaapit, heille oltiin tuomassa vielä uusia.
Mikäli menet IMOP:iin pidä huolta että päädyt toiseen tai kolmanteen kerrokseen. Mikäli tämä ei ole mahdollista välttele kuitenkin viidettä kuin ruttoa. Et halua sinne.

Koko tämän ajan meillä oli myös ohjelmaamme kuuluvia kursseja, mutta niistä en viitsisi hirveästi paljastaa. Pitäähän tulevillekin kävijöille jättää joitain yllätyksiä etteivät täysin tylsistyisi.

Vierailimme myös joissain museoissa, kuten Leningradin piiritysmuseossa, jossa vietimme hyvin mielenkiitoisen sunnuntain Marja-Leenan kanssa. Erikoinen paikka, jossa suosittelen vierailemaan, enkä pelkästään sen takia että siellä oli myös SS-divisioona Totenkopfin täydellinen univormu. Itse käväisin lisäksi Eremitaasissa Nooran kanssa. Paikka oli kieltämättä aika tilava, eikä muutamassa tunnissa kerinnyt paljoakaan näkemään. Museoissa vieraillessa venäläinen opiskelijakortti on hyvin hyödyllinen, sillä sen avulla hinta tuppaa tippumaan aika reippaasti.

Tässä on nytten listattu varmaan kaikki tärkeimmät tapahtumat, jotka ovat tapahtuneet edellisen tekstin jälkeen. Joitain asioita voi puuttua ja kaikkea ei kerrota, mutta mikäli jotain vielä palailee mieleen sen syvistä syövereistä, niin pistelen lisää tekstiä.

Samaa vanhaa ja vähän uutta

Edellisesta tilannekatsauksesta taitaa olla jo reilu viikko, joten kirjoitellaampa tänne hieman tuoreempaa tietoa. Jääkaappi ei toimi vieläkään. Tämä ei ole kylläkään mitenkään odottamatonta, mutta tilanne alkaa olla pikkuhiljaa hieman harmillinnen vaikka uutta kaappia on lupailtu saapuvaksi jossain välissä. Myöskin mokkulat ovat välistä olleet hieman pirullisia vekottimia ja kieltäytyneet toimimasta millään hyväksyttävällä tasolla. Toisin sanoen netin käyttäminen on olllut hyvin hidasta ja välistä suorastaan mahdotonta.

Pakolliset kurssitkin ovat vielä hieman hakusessa, sillä lukujärjestykseen ei vieläkään ole merkattu kuin puolet kursseista ja lopuista ei ole harmainta haisuakaan. Osasyy tähän odotteluun voi olla myös Tietoturva-kurssi, joka tietyistä syistä tiivistettiin 5 päivään alkuperäisen 14-17 viikon sijaan. Näin ollen meitä odottaakin hyvin ihasttuva suullinen tentti lauantain rattoisaksi päätteeksi.

Muuta kerrottavaa ei taida ollakaan, sillä viimeiseen reiluun viikkoon ei ole paljoakaan tapahtunut.

Pietari

Lähdimme siis matkalle kohti suurta ja kaunista Pietaria kesäisen aurinkoisena elokuun torstaina, tarkemmin sanottuna 26 päivä, samassa vaunussa lastillinen espanjalaisia seuranamme. Voidaankin todeta ettei matka tämänkaltaisessa seurassa ollut turhan hiljainen ja rauhallinen. Tästä huolimatta matka Kouvolasta kuvankauniin ja historiallisen Karjalan sekä Viipurin läpi Pietariin sujui suuremmitta kommelluksitta ja vaikeuksitta. Jopa epäystävällisiksi ja ankeiksi mainostetut Venäjän tullivirkailijat olivat valoisaa seuraa suomalaisiin vastineisiinsa verrattuna.

Pietarissa meitä odotti oikein mukava yllätys (osittain kylläkin valmiiksi odotettu), nääs nimikylttiä heiluttava venäläinen joka osasi jopa suomea. Häntä seuraten löysimme taksimme, joka oli aseman lähettyvillä valmiiksi odottamassa saapumistamme, ja saimme kyydin IMOP:iin. IMOP on yliopistomme kansainvälinen osasto, jossa saimme jonkin aikaa keskustella puljun porttivaksin kanssa, jotta pääsimme sisään. Kyseinen iäkäs ja leppoisa herra osasi puolenkymmentä sanaa suomea ja vielä vähemmän englantia. Kun otetaan vielä huomioon, ettei meidän venäjän taitomme ole mikään loistelias, saatiin aikaiseksi pienoinen sotku.  Lopulta pääsimme sisään porteista ja meitä vastaan tuli joku henkilö, joka pyysi meitä ensin odottamaan ja sitten neuvoi meitä menemään 7. kerrokseen. Tämä kyseinen henkilö puhui jopa vähän englantia, mutta suomalaiseen tasoon suhteutettuna hänen kielitaitonsa oli hieman heikohko.

Kerroksestamme löysimme kerrosvahdin, jonka tarkoituksena oli ohjata meidät huoneeseemme ja antaa meille avaimet. Kyseinen henkilö ei tietenkään puhunut kuin venäjää, joten meillä oli pienoisia kommunikointivaikeuksia mm. papereita täytellessä. Vihdoin ja viimein saimme avaimet ja saatoimme heittää kamat huoneeseen ja jatkaa matkaa kohti huonetta 218, jonne joku oli meidän jossain välissä käskenyt.

Huoneessa 218 odotti Yekaterina. Hän kertoi meille selkeällä ja hyvin ymmärrettävällä englannilla mitä seuraavina päivinä tapahtuisi ja mitä meidän pitäisi tehdä, jotta saisimme opiskelijakortit, viisumit ja rekisteröityisimme asukeiksi. Tässä pienessä huoneessa tapasimme siis ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan henkilön joka oikeasti puhui ja ymmärsi englantia. Tämä on kieltämättä varsin varteenotettava saavutus, kun kyseessä on yliopiston kansainvälinen osasto.